Työn huippuhetket

Työn imu, flow, on puhtaan riemukas tunne.

Perjantai-ilta. Olen juuri päättänyt reilun kahden tunnin webinaarin juontamisen ja studiolamput sammuvat. Surisen korkeilla taajuuksilla, olenhan viettänyt pari tuntia itseäni fiksummassa seurassa ja keskustellut alansa huippuasiantuntijoiden kanssa. Säteilen hyvää tahtoa kaikille ympärille olijoille.

Maanantaiaamu. Tuijotan toimistollani tyhjää valkotaulua. Mielessä kieppuvat monet eri ideat tekeillä olevaan viestintäsuunnitelmaan. Pikkuhiljaa ajatukset alkavat hahmottua, ja kirjoitan kynä viuhuen ideoita taululle. Innostun tavattomasti, ja innostus ruokkii ideoita suuremmiksi ja paremmiksi.

Keskiviikko. Deadline jyskyttää takaraivossa. Asiakas haluaa tiedoteluonnoksen vielä tänään. Tiedotteen ydin on vielä ulottumattomissani. Kävelen ympyrää ja puhun itsekseni. Ja sitten palaset alkavat loksahdella kohdalleen. Saan kiinni ytimestä, punaisesta langasta tai pihvistä, miten sitä haluaakaan nimittää. Sanat alkavat järjestyä lauseiksi, kappaleiksi, kokonaisuudeksi. Ne virtaavat minusta ruudulle ja lopulta asiakkaalle.

Flow-hetket ruokkivat työn palkitsevuutta. Jokainen haluaa tuntea olevansa hyvä jossakin. Nämä hetket ovat lähimenneisyyteni flow-hetkiä. Niiden avulla jaksaa niitäkin tilanteita, joissa teksti ei etene, asiakkaat eivät soita tai mieli on muuten vain alamaissa.

Arjen ei tarvitse olla täynnä villisti virtaavaa flow´ta, mutta työn imua pitää tuntea edes joskus.

Milloin sinä olet viimeksi tuntenut rakastavasi työtäsi?